Itseäni alkoi hieman tympimään ainainen koulukiemuroiden vääntäminen Nemon kanssa eikä orikaan pistänyt pahakseen muutoksia treeniohjelmassa. Olin ilmoittautunut Nemoseni kanssa Vaahterapolun maastoesteradalla järjestettävään valmennukseen. Alkulämmittelyssä ori tuntui jotenkin tahmealta eikä se millään olisi halunnut ryhdistätyä. Se oli siis täysin päinvastainen normaalin itsensä kanssa. Lämmittelyhypyt tukilla menivät oikein mallikkaasti. Nemo ei häseltänyt omiaan vaan keskittyi olennaiseen jo heti alusta lähtien. Seuraavana vuorossa oli portaat, joita minä pääsin jälleen kerran ensimmäisenä ylittämään. Selästä käsin Nemo alkoi tuntua hieman vahvalta edestä ja pieni innostuksen poikanenkin oli huomattavissa kouluorin käytöksessä. Portaat kuitenkin ylittyivät hyvin, vaikkakin sain tehdä kovasti töitä alastulossa, jottei hevonen olisi rymistellyt alas holtittomasti. Kun jokainen ryhmän jäsen oli päässyt portaat kunnialla yli, oli aika siirtyä vesihaudalle ja muurille. Vesihaudan nähdessään Nemon kierrokset nousivat hetkeksi taivaisiin. Se pomppi paikallaan ja olisi halunnut suorastaan sukeltaa veteen alta aikayksikön. Sain kuitenkin melko helposti muka niin vahvan oripoikani pidettyä aisoissa, joten mitään syvänmeren sukelluksia ei tällä kertaa päässyt tapahtumaan. Sain jälleen kerran olla ensimmäinen, mistä olin kovin kiitollinen, koska Nemon riehuminen ehkäpä laantuisi kun se kerran saisi mennä tuon ihanan vesihaudan. Molemmat hypyt menivät reippaan laukan ja hörökorvien siivittämänä oikein mukavasti. Armi käski minun kehua ratsuani oikein ruhtinaallisesti. Lopussa Armi järjesti meille vielä leikkimielisen kilpailun, jossa jokainen ratsukko vuorollaan suorittaisi ennalta määrätyn radan. Nemo oli koko radan aivan täpinöissään ja lopputulos olikin kolmas sija. Jälleen kerran sain olla ylpeä omasta possustani, joka totteli lähes joka kerta minua ja teki parhaansa.
Armin kommentti:
Nemo oli hyvin kuulolla ja yhteistyönne oli mutkatonta. Hieman Nemo oli aluksi tahmea takaa, mutta sait orin hyvin hereille. Hienoa!
